Viljakaiset kokoontuivat Helsingissä

Pekka Viljakainen jatkaa puheenjohtajana

Sukuseura Viljakainen ry kokoontui elokuussa sukupäiville pääkaupungin ydinkeskustaan. Hartaus Helsingin tuomiokirkossa avasi tilaisuuden. Sääntömääräinen kokous lounaineen ja puheineen pidettiin Hotelli Arthurissa, ja illalla Viljakaiset kävivät Suomenlinnassa. Toisen sukupäivän ohjelmassa olivat sukuseuran kukkatervehdys Hietaniemen sankariristille ja kierros sankarihaudoilla ja presidenttien haudoilla. Sukupäivien päätteeksi katseltiin Helsingin nähtävyyksiä kiertoajelulla ja nautittiin päättäjäislounas Ravintola Kappelissa Esplanadilla.

Juhlallinen hartaus Helsingin tuomiokirkossa

Suvivirren sävelet kajahtivat ilmoille tuomiokirkon kellojen lyötyä 11 kertaa. Viljakaiset veisasivat kunnolla, kuten ennen vanhaan on opetettu laulamaan. Tervetuliaissanat lausui pastori Anna-Maija Viljanen-Pihkala. Hän kertoi myös kiinnostavalla tavalla Helsingin tuomiokirkon historiasta. Kirkon rakentaminen aloitettiin vuonna 1830 ja se vihittiin käyttöönsä vuonna 1852. Se on ollut itsenäisyyden aikana erityisesti valtiollisten tilaisuuksien pitopaikka. Itsenäisyyspäivän jumalanpalvelukset ja presidenttien hautajaiset ovat varmaan tunnetuimpia näistä. Tuomiokirkko on Suomen kansallispyhättö Turun tuomiokirkon rinnalla.

Alkutervehdyksen jälkeen lauloi Raimo Viljakainen laulun Karjalan kunnailla. Se oli omistettu Viipurin ja Kannaksen Viljakaisille ja sodissa kaatuneille, kadonneille ja taistelleille suvun jäsenille. Wiipurin lauluveikkojen, johon Raimokin kuuluu, kvartetti esitti laulut Rukous ja Suomalainen rukous.

Hartaudessa pastori Viljanen-Pihkala kytki sukunimen Viljakainen viljantähkään ja Neitsyt Mariaan.

• Teidän sukunne vaakunassa on viljantähkiä, mikä sopiikin oikein hyvin, kun on kyseessä Viljakaisen suku. Vilja-alkuiset sanat ovat jo ammoin tarkoittaneet hedelmällistä, runsasta, viljavaa ja kaikkea metsän ja veden riistaa. Samanlaisen tähkäpään kuva on liitetty usein Jeesuksen äitiin Mariaan. Se johtuu siitä, että Mariaan on yhdistetty Raamatun Laulujen laulusta kohta, jossa sanotaan ”Sinun vatsasi on vehnäkumpu, liljoilla ympäröity”.

Viljan kylvö, kasvu ja sadon korjaaminen muodostavat kuvaa ihmisestä, yksilön elämästä. Niissä nähdään syntyminen, elämä ja kuolema. Viljan tähkä kertoo siitä, mitä ihminen on tehnyt ja saanut aikaan elämässään.

• Sukupäivillä katsotaan mielellään menneisyyttä, sitä, millaista satoa menneet sukupolvet ovat tuottaneet, millaisia viljantähkiä suvusta löytyy. Päivät voisivat olla jokaiselle myös oman itsetutkiskelun paikka. Millaista tarinaa ja miten vien sitä eteenpäin omalta osaltani tuleville sukupolville, kysyi pastori.

Hartaus päättyi Herran siunaukseen ja kanttori Seppo Murron säestämään virteen Herraa hyvää kiittäkää.

Vaakuna yhdistää vanhan suvun

Sukupäivien pitopaikka oli ydinkeskustassa, Rautatientorin läheisyydessä sijaitseva Hotelli Arthur. Yhteisen lounaan jälkeen puheenjohtaja Pekka Viljakainen avasi sukupäivät. Hän toivotti sukulaiset tervetulleiksi ja kiitti kokouksen järjestäjiä kutsusta.

• Erityisen mukavaa on se, että paikalla on entistä enemmän nuoria Viljakaisia. Näin tämä sukuaate siirtyy sukupolvelta toiselle. Seuran jäsenmäärän kasvu on myös iloinen asia, totesi Pekka Viljakainen.

Kokouksen järjestäjien puolesta toivotti sukulaiset tervetulleiksi valtiotieteen lisensiaatti Jarmo Viljakainen. Hän kohdisti sanansa ensin veteraanisukupolville ja painotti esi-isien ja -äitien työn ja perinteiden kunnioittamista ja jatkamista.

• Perinteen jatkamisessa nuorilla sukupolvilla on tietysti tärkein tehtävä. Menneiden sukupolvien työn ja ponnistelujen muistaminen on tärkeää. Sillä tavoin saamme myös tietoa esi-isistämme ja heidän elämästään.

Viljakainen on Savon vanhimpia sukuja, se on ajoitettavissa vahaiskeskiaikaan. Sukunimi on jo lähes 600 vuotta vanha ja se oli yksi yleisimmistä Savossa 1500-1600 -luvulla. Viljakaisia yhdistää kelta-musta vaakuna, jossa viljantähkät ja varsijousi hopeisine nuolineen kertovat omaa vakaata tarinaansa.

• Meidän on helppo kokoontua yhteisten värien, vaakunamme alle. Se yhdistää meidät sukupolvien pitkään ketjuun, juuriimme. Vaakunan jännitetyn varsijousen hopeinen nuoli kuvaa jatkuvuutta ja sukuaatteen sanomaa kautta sukupolvien, maalaili Jarmo Viljakainen.

 

Viljakainen Joroisista edelleen peräsimessä

Sääntömääräistä kokousta johti järjestöjohtaja Kirsti Viljakainen Helsingistä. Kokous oli keskusteleva ja vilkas, mutta asioiden käsittely, myös henkilövaalit, sujuivat sopuisasti. Sukuseuraa pitkään luotsannut maanviljelijä, yrittäjä Pekka Viljakainen Joroisista, valittiin yksimielisesti jatkamaan puheenjohtajana. Ensi vuoden kokouksen pitopaikaksi päätettiin hallituksen esityksen pohjalta Mikkeli.

Hallitukseen valittiin erovuoroiset uudelleen ja siihen kuuluvat Pekka Viljakaisen lisäksi Hannu Viljakainen Joroisista, Leena Teittinen Haukivuorelta, Juhani Vepsäläinen Joroisista, Jaakko Viljakainen Mikkelistä, Pertti Viljakainen Rantasalmelta ja Väinö Viljakainen Virtasalmelta. Varajäseninä jatkavat Pirjojohanna Viljakainen Kouvolasta, Jarmo Viljakainen Helsingistä ja Eveliina Kautto Joroisista.

Sääntömääräisen kokouksen jälkeen sukulaiset esittäytyivät vuorotellen perhekunnittain. Välissä kuultiin myös sukulaisten haastatteluja ja runo- ja musiikkiesityksiä.

 

Sukututkimusta ja meriretki Suomenlinnaan

Sukututkija Ahti Kopperi kertoi sukukirjan valmistumisen nykyvaiheesta. Kokouksessa oli nähtävillä useiden sukuhaarojen valmiita osuuksia, uusimpana Mikkelin seudun Viljakaiset.

• Mikkelin Viljakkalansaaressa on nykyisen tiedon mukaan suvun vanhin sukuhaara, joka on ajoitettavissa 1400-luvulle ja jatkuu varmaan siitä taaksepäinkin. Todennäköisesti mm. Joroisten ja Rantasalmen Viljakaiset ovat tätä samaa sukukokonaisuutta, totesi Ahti Kopperi.

Viljakaisia on noin 1600, jossa on mukana myös omaa sukua Viljakaiset. Suvun juuret ovat Savossa, mutta sitä on myös Karjalan Kannaksella, Helsingin seudulla, Varsinais-Suomessa ja myös muualla maassa. Sukututkija kertoi, että noin 1500 -sivuinen Viljakaisen sukukirja valmistuu vuoteen 2016 mennessä.

Ensimmäinen kokouspäivä päättyi merihenkiseen retkeen Suomenlinnaan, joka on yksi maamme kolmesta Unescon maailmaperintökohteesta. Sää suosi ja raikas merituuli virkisti mieltä. Yhteinen illallinen nautittiin ravintolassa Aleksanterinkadun varrella.

 

Kukkatervehdys Sankariristille ja Helsingin nähtävyyksiä

Toinen kokouspäivä alkoi sankarivainajien muistoa kunnioittaen, kukkatervehdyksellä Hietaniemen Sankariristille. Sen jälkeen tehtiin kierros sankarihaudoille ja presidenttien haudoille Mannerheimista Rytin ja Paasikiven kautta Kekkoseen.

Hietaniemestä lähdettiin bussilla kiertoajelulle, jonka aikana tutustuttiin Helsingin tärkeimpiin nähtävyyksiin Olympiastadionista Sibelius -monumenttiin ja Suomen Pankista eduskuntataloon ja musiikkitaloon. Retken aikana pysähdyttiin katsomaan tarkemmin vanhoja raitiovaunuja Raideliikennemuseossa ja käytiin myös ihailemassa Temppeliaukion kirkkoa. Viljakaisten Helsingin sukupäivät päättyivät yhteiseen tilaisuuteen Ravintola Kappelissa Esplanadin puistossa.

 

Jarmo Viljakainen