Sukupäivä 2014

Viljakaiset sukupäivillä – sukua tutkittu myös DNA-näyttein

Sukuseura Viljakainen ry:n seitsemästoista sukupäivä pidettiin Juvalla ja Rantasalmella kesäkuun lopulla. Maanviljelijä Pekka Viljakainen valittiin yksimielisesti jatkamaan sukuseuran puheenjohtajana seuraavan kolmivuotiskauden. Juhlapuhuja oli filosofian maisteri Seppo Viljakainen. Sukututkija Ahti Kopperi kertoi uusia kiinnostavia tietoja Viljakaisten suvun vaiheista keskiajalta nykypäivään. Sukuhaarojen selvittämisessä on käytetty myös DNA-tutkimuksia.

Viljakaisten 17. sukupäivä alkoivat hartaudella Juvan kauniissa kivikirkossa, josta siirryttiin sankarihaudoille. Siellä laskettiin ristin juureen kukkatervehdys menneiden sukupolvien muistolle. Sukupäivä pidettiin Lomakylä Kuus-Hukkalassa Rantasalmella.

Suku selviytynyt vaikeinakin aikoina

Lounaan jälkeen pidettiin sääntömääräinen kokous. Juhlapuheessa filosofian maisteri Seppo Viljakainen Joroisista käsitteli laajasti maamme historiaa, jonka kulkuun myös Viljakaisen suku on kytkeytynyt. Maaseudun arkinen aherrus on vaatinut eri aikoina kekseliäisyyttä ja selviytymiskykyä, joita Viljakaisilla aivan ilmeisesti on ollut. Oman haasteensa – myös Viljakaisille – on aina tuonut itäinen naapurimme Venäjä ja Neuvostoliitto, jotka ovat pyrkineet laajentamaan valtansa myös Suomeen.

Seppo Viljakainen totesi, että Venäjä on antanut Suomelle myös paljon myönteistä, erityisesti talouden ja kulttuurin aloilla. Valitettavasti nykyinen Venäjä antaa aihetta huoleen ja ihmettelyyn.

Torjuntavoittojen sankarit 1944 turvasivat itsenäisyyden

Juhlapuhuja muisti myös 70 vuoden takaista Neuvostoliiton puna-armeijan suurhyökkäystä ja sen torjuneita suomalaisia sotasankareita. Viljakainen viittasi Juvan kirkon vieressä olevaan JR 49:n muistopaateen ja kertoi, että tämän joukon eteläsavolaisista sotureista kaatui 40 päivän aikana 2520. He antoivat henkensä maamme vapauden puolesta muun muassa Siiranmäen ja Äyräpään-Vuosalmen taisteluissa kesällä 1944.

Pekka Viljakainen jatkaa – sukukirja julkaistaan 2016

Sääntömääräinen kokous, johon osallistui lähes sata suvun jäsentä, valitsi maanviljelijä Pekka Viljakaisen Joroisista jatkamaan puheenjohtajana seuraavat kolme vuotta. Hallituksen erovuoroiset jäsenet Leena Teittinen Mikkelin Haukivuorelta, Juhani Vepsäläinen Joroisista ja varajäsen Eveliina Kautto Joroisista valittiin uudelleen kolmeksi vuodeksi. Kahdelle pitkään sukuseurassa toimineelle luovutettiin suvun pöytästandaarit. Kunnianosoituksen saivat viilaaja Pentti A. Viljakainen Hyvinkäältä ja maanviljelijä Jaakko Viljakainen Mikkelin Viljakkalansaaresta.

Sukututkija Ahti Kopperi kertoi, että kesällä 2016 julkistetaan Viljakaisen suvun 1500-sivuinen sukukirja, jossa ovat mukana kaikki Suomen Viljakaiset. Tällä hetkellä kirjassa on 930 sivua. Viljakaisen sukuhaaroja on nyt vielä 16: Mikkelistä viisi, Karjalan Kannakselta kolme, Rantasalmelta ja Haukivuorelta kaksi, Joroisista, Ristiinasta, Taipalsaarelta ja Mäntyharjusta yksi kustakin.

12 DNA -näytettä

Viljakaisen sukuhaarojen selvittämiseksi suvusta otettiin 12 DNA-näytettä. Jo nyt voidaan sanoa, että useimmat sukuhaarat eivät ole läheistä sukua toisilleen, vaikka ovatkin asuneet samoilla alueilla. Luontevalta tuntuukin selitys, että sukunimi ja sukuhaarat ovat syntyneet toisistaan riippumatta keskiajalla etunimestä Vilja. Suurin osa Viljakaisista on tullut Suomeen idästä, mutta kaksi sukuhaaraa etelästä tai lännestä.

Kopperin mukaan Viljakaisen sukunimi on ollut käytössä jo keskiajalla, ja siihen suku on ollut tyytyväinen. 1700- ja 1800-luvulla sotilaille annettiin uusia sukunimiä, ja näin sukunimi muuttui muotoihin Willblad, Villström, Vild, Linden, Jung, Villig ja Forss. Lappeenrantalainen porvari Kustaa Viljakainen muutti nimensä Viljanderiksi 1800-luvun alussa. Amerikkaan muuttaneesta Pauli Viljakaisesta tuli Paul Vilja.

Sukututkijaan saa yhteyden sähköpostilla: ahti.kopperi@telemail.fi

JARMO VILJAKAINEN